Hope YTY - Yrittäjyyttä ja työssäoppimista yhdessä

Opettajat yrittämisen asialla

Tarvitaan yhteinen suoritushaaste

Tekemällä oppii enemmän

Yhdessä olemme vahvempia

kuva
kuva
kuva
kuva
kuva

"Kun opetus loppui, tulokset alkoivat räjähtää käsiin"


Valmentajat Jarno Räsänen ja Hanna Salminen sekä Piikipinä NY:tä pyörittävät opiskelijat selittävät innoissaan, kuinka mahtavaa oppiminen voi olla, kun uskalletaan tehdä toisin.
 
Luonto-ohjaajien koulutuksessa ollaan Salpauksen Asikkalan yksikössä hyvässä vauhdissa kohti toisen asteen tiimioppimista. Yksikössä ei ole opettajia vaan valmentajia eikä lukujärjestyksiä vaan kahdet treenit viikossa. Muun ajan tiimit täyttävät asiakkailla, omalla treenaamisella ja esimerkiksi markkinoinnilla. Oppijat oppivat tekemällä töitä oikeiden asiakkaiden kanssa pyörittäessään NY-yrityksiään. Luonto-ohjaajia valmentava Jarno Räsänen on innoissaan siitä, että valmentajat ovat päässeet pois oppijan ja asiakkaan välistä. 
 
– Kun opetus on loppunut, tulokset alkavat räjähtää käsiin. Sen huomasimme jo ensimmäisen tiimin kanssa, josta puolet työllistyi alalle tai pääsi alan jatko-opintoihin.  Ja tämä siis tapahtui alalla, josta yleensä ei ole työllistytty. Lisäksi muutamasta teiniangstisesta oppijasta saatiin kahdessatoista viikossa oikeita työntekijöitä.
 
Työllistymisen lisäksi hyvä mittari ovat oppimistulokset. Ennen yksikössä mietittiin, miten saada oppijat Opetushallituksen antamien arvostelukriteerien kolmosen eli kiitettävän tasolle. Sen tason saavuttaa toisen asteen opinnoissa, jos pystyy toimimaan itsenäisesti ongelmia ratkoen. 
 
– Nyt toisen vuoden opintojen puolivälissä kaikki ovat sillä tasolla, mutta koska K3 ei riitä tällä alalla, kannustamme heitä kehittymään enemmän. Meillä on myös mahtava eli M4 ja super eli S5. M4-tasolla tehdään asioita yhdessä asiakkaan kanssa, ja palaute asiakkaalta on kiitettävää. S5-tasolla pystytään yhdessä tiimin ja sitoutuneen asiakkaan kanssa luomaan bisnestä. Tällöin olemme paljon pidemmällä kuin Opetushallitus toivoo.
 
 
Klubeissa opitaan
yhdessä hauskasti
 
Jarno miettii osaamisperustaisuutta oppijan unelmien, hyvän työelämän, työllistymisen ja yrittäjänä pärjäämisen kautta. 
 
– Se, että työllistyy luontoalalla, vaatii todella paljon osaamista. Kaiken keskiössä on, että oppija alkaa rakentaa itsestään sellaista ammattilaista, jollainen hän haluaa olla. Nyt, kun meillä on osaamisperustaisuus, ei ole väliä, miten hän kaiken haluamansa oppii. 
 
Asikkalassa yksi keino oppia ovat oppimisklubit, joita oppijat itse organisoivat ottaakseen asiat haltuun. Oppilaiden ideasta nousseille klubeille on varattu kokonaan perjantaipäivät. Kiipeilyklubi on juuri perustettu, ja pidempään ovat toimineet ruokaklubi, jossa tehdään eräruokaa, eräklubi, jossa opitaan retkeily- ja erätaitoja, melontaklubi sekä erkka eli erityisryhmien ohjaamiseen liittyvä klubi ja action eli erilaisten lajien opettelun klubi.
 
– Klubit ovat meidän helmi. Niissä voi myös osoittaa osaamisensa tekemällä näytön vaikka ohjaamalla melontaretken, mutta enemmän ne ovat kuitenkin holtiton oppimisen paikka ja huikea oppimisen mahdollisuus. Onhan se mahtavaa, että on paikka, jossa voi oppia hauskasti ja kehittää taitojaan muiden samanhenkisten kanssa. Jos valmentaja on klubissa mukana, hän on siellä enemmän kannustamassa ja oppimassa kuin opettajan tai arvioijan roolissa. Itsekin olen ollut mukana kalaklubin kanssa madepilkillä.
 
 
Uskoa itseen ja uskallusta yrittämiseen
 
Nuoret ovat oppimisesta silmin nähden innoissaan. Se oli helppo huomata myös Hope MYRSKYssä, jossa luonto-ohjaajiksi opiskelevien Piikipinä NY kertoi opinnoistaan ja suorastaan hehkui oppimisen iloa. Oppijat näkevät uusissa oppimisen tavoissa paljon enemmän järkeä kuin vanhassa systeemissä. He eivät varmastikaan suostuisi, jos joku ehdottaisi, että palataan ajassa kaksi vuotta taaksepäin perinteiseen opetukseen.
 
– Annamme oppijalle aikaa kehittyä asian ymmärtämisessä, ottaa oman oppimisensa avaimet käteen ja ruveta tekemään. Ehkä juuri maltti on tässä tärkeää. Kaikki meidän opiskelijamme ovat ihan mahtavia kultakimpaleita. Kun heihin uskotaan, he alkavat itsekin uskoa, laittavat enemmän peliin ja haluavat näyttää maailmalle. He ottavat mahtavia loikkia. Suurimmat kasvutarinat huomaa opiskelijoilla, joilla on erityisiä haasteita oppimisessaan, Jarno arvioi.
 
Yrityksessä työskentelyn kautta oppiminen luo oppijoille uskallusta yrittää ja tehdä sitä muiden kanssa verkostoituen. Juuri tätä kaivataan alalla, jolla ei työpaikkoja tahdo olla. 
 
– Kyllä meilläkin on aikanaan lähdetty liikkeelle liiketoimintasuunnitelmasta ja tehokkaasti hukattu ne oppijat. Jengi on sanonut, ettei ikinä rupea yrittäjiksi. Nyt, kun tehdäänkin jotain, mitä halutaan, ja tehdään se asiakkaiden kanssa, oli se sitten ruokaa, melontaa tai mitä tahansa, niin he huomaavat, että keskiössä on työ. Nyt kaikki haluavat yrittäjiksi, kun ennen kukaan ei halunnut.
 
Piikipinä NY:n nuoret yrittäjät esittelivät Hope YTY -hankkeen ohjausryhmälle, mitä Asikkalan opetuspisteessä touhutaan. Piikipinä on tuotteistanut esittelykierroksen nimellä Tivoli-kierros ja myy sitä kaikille, jotka haluavat tutustua taloon. 
 
 
Passeja osaamisen osoittamiseen
 
Iso juttu Asikkalan yksikön kehittämisessä on se, miten opettajan työkuva määritetään.
 
– Esimies on antanut luvan, että tällä tuntimäärällä ja tällä rahasummalla saatte tehdä, mitä haluatte. Se on iso juttu, joka antaa jatkuvan mahdollisuuden muokata toimintaa, Jarno pohtii. 
 
Puhtia muutoksen toteuttamiseen ovat Tiimimestari-valmennuksesta hakeneet Jarnon lisäksi hänen työparinsa Hanna Salminen ja kalatalouden opettaja Arto Immonen. Valmennus on Jarnon mielestä ratkaisu kaikkeen. Sitä ei voi liikaa korostaa. Kun siihen pääsee mukaan, tapahtuu muutos triplanopeudella.
 
Luonto-ohjaajien koulutuksessa on jo nyt käytössä paljon tuttuja tiimioppimisen välineitä. Jokainen oppija tekee esimerkiksi oppimissopimuksen ja suunnittelee itselleen reittikartan. Opetussuunnitelma on visuaalisena seinällä, ja kannustustyökaluja on käytössä.
 

Jokainen opiskelija suunnittelee itselleen reittikartan.

Käyttöön on otettu myös perustaitopassi pepa, josta voi seurata omaa kehittymistään tiettyjen luonto-ohjaajan perustaitojen osalta. Siinä on kolme tasoa: aloittelija, itsenäinen ja guru. Aloittelijalta taito sujuu helpoissa olosuhteissa. Itsenäiseltä suoritus onnistuu aika sujuvasti. Guru on taidossa vanha konkari, onnistuu siinä myös haastavissa olosuhteissa ja osaa opettaa sitä myös muille. 

Sen jälkeen, kun perustaitopassit tulivat käyttöön, oppijat ovat monesti sopineet keskenään jonkin taidon treenaamisesta.
 
– Tässä kaikki loksahti siinä mielessä kohdilleen, että oppijat voivat oppia, kun he tietävät, mitä me odotamme heiltä ja mitä todistusta varten odotetaan. Heillähän on itsellään hyvin vahva ajatus siitä, mitä he haluavat oppia.
 
Turvallisuuspassien avulla opiskelijat puolestaan voivat osoittaa, millaisia turvallisuustaitoja heillä on.
 
– Tämä on oikeastaan salajuoni siihen, miten saada opiskelijat hakemaan turvallisuusosaamista. Kun he ovat hankkineet sitä tietyn määrän ja osoittaneet sen passillaan, he saavat crew-pipon eli pääsevät "henkilökunnaksi".
 
Lukuohjelma ja muutamat muut Tiimiakatemialta tutut työkalut ovat vielä puhtaaksi kirjoittamista vailla. Ammattikoulussa lukuohjelma lähtee Jarnon mukaan siitä, että luetaan ensin ammattikirjallisuutta, kuten vaikka melontaoppaita, ja siirrytään vasta seuraavassa vaiheessa Yrittäjän parhaat kirjat -oppaan listaan.
 
Tiimioppimiseen kannustavat myös dialogitilat. Pulpetit on viety pois, ja tilalle tuotu säkkituoleja. 
 
Kaikki keinot sallittuja
 
Maanantaiaamun kahvit ovat myös tärkeä työkalu. Kahvihuoneen saaminen oppilaiden käyttöön tosin vaikutti ensin aivan mahdottomalta tehtävältä, mutta Jarno päätti toimia ensin ja pyytää vasta sitten anteeksi. Nyt viikko alkaa yhteisillä kahveilla, joille kaikki opettajat päästävät oppilaitaan. Myös henkilökunta alkaa vähitellen löytää paikalle.
 
Tässäkin on tarvittu positiivisia salajuonia: On leivottu kakkua, tuotu pullaa ja kerran tarjottu Jaloviinaakin. Kaikki keinot ovat Jarnon mielestä sallittuja, jos niillä saa jonkun innostumaan. Sitä enemmän tarvitaan kahvia, mitä enemmän muutos kangertelee, ja hauska saunailtakin voi avata isoja ovia.
 
– Jos vain uskallettaisiin antaa oppilaiden oppia, hän huokaisee esitellessään huikean hienoja kokoustiloja, jotka Asikkalan yksikössä on juuri saneerattu historialliseen rakennukseen.
Yhdessä rantasaunan ja pihakeittiön kanssa kokoustilat muodostaisivat mahtavan oppimisympäristön. Siinä on taas uuden salajuonen paikka, että näiden pian käyttöön otettavien tilojen varauskäytäntö saataisiin oppilaiden hoitoon.